Viimeinen rutistus

Tällä vkolla olin ma ja ti vähän erilaisessa OPTU-paikassa kuin aikaisemmin. Sain tulkata vittua ja paskaa oikein olan takaa vaihteeksi. Se oli itseasiassa ihan hauskaa, mutta varmasti alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Tällä viikolla on ollut ehkä pahimmat mumisijat ja konekivääripuhujat EVER. Eilen ja toissapäivänä oli opettajalla mukava matala mumina koko ajan päällä ja sitten kun jotkut sorvit pörräsivät ympärillä vielä niin perfect. Tänään taas oli tosi intensiivinen kolmen tunnin tulkkaus (meinas aivot räjähtää jo muutenki), ni siellä oli yks neiti joka puhui tätä tahtia: tatatatatatatatatatatatatatatatat henkäys tatatatatatatatatatatata henkäys tatatatatata... You get the picture. Olin vähän että jep jep, jospa mä en tulkkaa kyseistä henkilöä.

Tiinan kirjoitukseen liittyen tämä pvä oli aika samanlainen kokemus jaksamisen kannalta. Mun tulkkaus kyllä sujui hyvin, mutta pari kertaa tuli sellainen "nyt ei enää jaksa, kapasiteetit käytetty"-olo, mutta onnistuin joka kerta skarppaamaan. Ihan ku mussa olis kiinni muutama patteri ja mä käytän ne aina yksi kerrallaan. Aina kun yksi patteri on loppumaisillaan, tuntuu ettei enää jaksa, mutta sitten alkaakin virtaa tulla seuraavsta patterista :)

Oon kyllä päässyt tulkkaamaan paljon enemmän kuin osasin odottaa. Jos on ollut kaksi firman tulkkia, olen mä ollut koko ajan parina ja he ovat vaihtaneet sitten paikkaa keskenään. Ns. tarkkailijan roolissa olen ollut harjoittelun aikana yhteensä ehkä tunnin.

Huomenna aamulla vielä ASTU-keikka ja sitten enää palautekeskustelu. Oon ollut TODELLA tyytyväinen tähän harjoitteluun, mutta ihan kiva myös, että pääsee "normaaliin arkeen" kiinni :)

Sisulla mennään!

Tiina tässä moooi!

Tiettekö toverit, mä olen oppinut täällä sellasta kestävyyttä ja ittensä ylittämistä että voi huh! Esimerkiksi tänään oli mulle ihan huippu päivä oppimisen kannalta, ja asiakkaalla taiskin sitten olla aivan hirveä päivä tulkkauksen kannalta. Meni nimittäin ihan pikkasen yli mun hilseen koko homma ja tulkkasin todellakin sellasta, mistä en itse ymmärtänyt oikein mitään.

Mutta sisulla mennään! En tosiaan luovuttanut, vaan hikeä puskien väänsin sellasia matikan ja kemian ihmekaavoja, ettei mitään järkeä (niin siis ihan todella, ei niissä tainnut olla mitään järkeä :D). Jälkeenpäin silti kiittelin itteäni, että vedin homman loppuun ja yritin tosi kovasti. Tulkkausjälki oli aika kehnoa, mutta se kokemus oli tosi hyvä. Puolvälissä tuntia meinasin jo turhautua ja siirtää vuoron lopullisesti, mutta purin sitte hammasta kuitenki ja jatkoin ("eiku tulkki korjaa sin23 miinus v kertaa jaettuna otetaan luvut suhtessa vektori -45 8 kuudeosa lavennettu yhtälöpari käänteisluvulla tan5 otannan seitsemäs komponentti..." tai muuta vastaavaa mulle aivan siansaksaa.) Jesh! Kaikki paha loppuu onneks aikanaan ja niin selvisin tästäkin päivästä. Meinasin kirjottaa "selvisin kunnialla" mutta pyyhin sen sitte pois :D se ois ehkä vähän liikaa sanottu.

Nyt ollaan tehty niin, että tulkkaan oikeen tulkin kanssa tunteja n. 15 minuutin vuoroissa. Toinen tulkki sitten istuu luokassa ja tekee havaintoja mun tulkkauksesta. Ja toimii hienosti siellä myös tukitulkkina! Se onki kätevää kun joku edes istuu niin että näkee sinne hemmetin taululle..
Joillain tunneilla oikee tulkki joutuu tekee suuremman osan, mutta kyllä mä olen välillä onnistunut oikeesti tulkkaamaan kaikki omat vuoroni alusta loppuun. Tulkkaan kaikilla tunneilla paitsi vieraiden kielten. Ja se onkin hyvä, koska se vieraiden kielten tulkkaus on näemmä/kuulemma niin turhauttavaa, haastavaa, kökköä, epätoivoista, naurettavaa jne, että on parempi että oikeet tulkit on siitä vastuussa..

Ja mä menisi Turkkuse

Viime viikon saldoa.

Käyn kahdella koululla tulkkaamassa, toisessa käytetään viittomakieltä, toisessa vp:tä. En ole kamalasti päässyt viittomaan, varsinkin kun tuota vp:tä on enemmän, ja olen kokeillut sitä vain vähäsen, kun se on niin vaikeaa! On kuitenkin ollut todella antoisaa olla harjottelussa, ja nähdä todella sitä ARKEA millaista tulkin työ on. Kaikki tulkkaus on ollut paritulkkausta, ja olen päässyt seuraamaan aivan mielettömän ammattitaitoista paritulkkausta.

Vaikka tulkit ovat sopineet etukäteen tulkkausvuorot, osaavat he todella luontevasti vaihtaa vuoroa, ja tulkata yllättävätkin puheenvuorot. Uskon, että tähän vaikuttaa suuresti tulkkaustaito, jolloin pystyy keskittymään muuhunkin kuin siihen että ymmärtää mitä ihmiset puhuu.

Kävimme tulkkaamassa ostoskeskuksessa, kun luokka piti siellä esittelyä koulutuksestaan. Ideana oli, että he pyytävät ohikulkijoita tutustumaan. Tulkkausharjoituksena se oli todella hyvä, sillä jouduin oikeasti pohtimaan tulkin sijoittumista. Tulkin on koko ajan oltava paikalla ja näkyvillä, mutta ei kuitenkaan asiakkaiden tiellä. Haastavaa oli oman paikan löytäminen, ja se, että ei toiminut omalla ns mukavuusalueella. Luokkatilanteessa on usein helppo istua paikallaan, mutta muussa ympäristössä on huomattavasti vaikeampi työskennellä. Opin kuitenkin sen, että tulkin on rohkeasti otettava oma paikkansa, eikä pyydellä anteeksi olemistaan.

Vp:llä tulkkausta on ollut hauska seurata, kun en siitä oikeen mitään oo aiemmit tiennyt. Kaikilla on selvästi täysin oma tyylinsä, ja taso vaihtelee. Kokeilin myös itse tulkata vp:lle, ja se oli vaikeaa, mutta selvisin kyllä ihan mukavasti. Viittomavalinnat ovat vaikein osuus, ja siihen vaikuttaa asiakkaan viittomakielisyys.

Ja tosiaan arki näyttää olevan arkea, välillä on niiiiin tylsää, ja luokassa ei tehdä mitään. Ja tietenkin aikataulut vaihtuu, ja tunteja peruuntuu. Ja vielä bonari kun kukaan ei ilmota harjoittelijalle että aikataulu siirtyy kolmella tunnilla eteenpäin, niin kivahan se on aamulla polkasta pyörällä koululle turhaan!! no hard feelings..

happy day

Tänään on aurinkoa riittäny. On paistanu aurinko ja muutenki ollu loisto päivä.

Optupaikassa suunnitelmat muuttu, joten pääsin keikalle mukaan. Se oli kuurosokeiden joku virkistysjuttu. Aluksi aattelin, että en edes aio kokeilla taktiilia, koska oon kuvitellu sen olevan tosi vaikeaa ja raskasta ym. No, eipä se sitte niin vaikeaa ollukkaan :). "Taktiilimummeliki" oli mukava ja herttanen, joten kommunikointi oli helppoa. Tosin, hän itse viittoi vapaaseen tilaan, joka helpotti ymmärtämistä. Siinä me juteltiin niitä näitä tovi ja hupsaa oli :) En ois ees alkanu taktiilisti tulkkaamaan, mikäli sitä ois edes ehdotettu enkä ois varmaan ymmärtäny, jos hän olisi vastannu taktiilisti.

Päivän toinen oivallus (eka oli se, ettei taktiiliviittomista tarvi pelätä) oli se, että tulkin työ on erittäin monipuolista. Tässäkin tilaisuudessa oli kuurosokeiden omia tulkkeja, sitte oli yleistulkki putkinäköiselle naiselle ja kuurolle miehelle ja tämän lisäksi oli vielä tulkki sokealle miehelle, jolle(siis miehelle, ei tulkille) toistettiin ja kuvailtiin asioita puheella. Tulkki voi siis tilaisuuksissa toimia erilaisissa rooleissa.

Kolmas oivallus liittyy siihen, kuinka vaikeaa HITAASTI viittominen on. Olin tänään seuraamassa viittomien opetusta perheopetuksessa ja sain itekki kokeilla opettamista. Esim. sormitus oli vaikeaa. Kokeilkaapa, sormittakaa joku sana hitaasti ja pitäkää huulio mukana. Ei oo heleppoa. Varsinkaan kun vastaanottaja ei siltikään välttis ymmärrä.. ja sitte hidastat... Huh Huh!

Tässäpä nämä oivallukset.

Oulu hiljenee, mutta vain hetkeksi ;)

-O.

Ja ainiin.. musta tulee oululainen syksyllä!! Siinä ajatuksessa on aurinkoa kerrakseen :)

TOimiik0???

Olipa kiva lukea teidän kokemuksia KENTÄLTÄ. Kuten normaalia, olen vähän myöhäisherännäinen myös tämän blogin suhteen, mutta hei, täällä ollaan.

Teidän juttuja lukiessa on tullut sellanen olo, että varmasti olisi ollut hyödyllistä joutua tositoimiin tulkkailemaan vaikka olisikin ollut hullun pelottavaa. Mulla meni viimeviikolla pupu totaalisesti pöksyyn, kun jouduttiin tulkkaamaan nelosten eteen ont-seminaarissa. En oikeesti saanut varmaan yhtään järkevää lausetta tuotettua, ja lähes samaa mieltä oli seuraamassa ollut "asiakas" Eeva Salmi.

Tästä voimme päätellä, että tekemistä on viittomakielen lisäksi tilanteen- ja stressinhallinnallisilla osa-alueilla. Ja joo, sama huomio kuin Elinalla, tuollaisten keskustelutilanteiden tulkkaus jossa on paljon osanottajia, on jättevaikeaa. Ei oikein vuorojen jako ottanut onnistuakseen. Eevan mielestä meidän olisi pitänyt keskeyttää tilanne, mutta hitsit se tuntuu kyllä edelleen mahdottoman vaikealta.

Just nyt ei tuu muuta mieleen. Tsemppiä teille sinne jonnekin :)

Toinen viikko vetelee viimeisiään

Tällä viikolla olen päässyt oikein urakalla pohtimaan tulkin roolia ja sijoittumista.

Opettaja on ottanut ehkä hieman liikaa meitä esille, kysellyt opetuksen lomassa esimerkiksi kotipaikkakuntaa ynnä muuta. Yksittäiseen kyllä tai ei -kysymykseen vastaaminen nyökkäämällä tai päätä pudistelemalla ei tunnu pahalta tai rikolliselta, mutta jos puhuja meinaa koko ajan nostaa tulkkia ja minua sieltä esiin, niin se tuntuu jo vaivaannuttavalta.

Eilen opiskelijat kävivät kantamassa paikasta a paikkaan b vähän huonekaluja. Siinä sitten tulkin kanssa yritettiin livahtaa aina johonkin väliin tulkkaamaan, kun opettajat ja keittiöhenkilökunta pohtivat, mihin mikäkin tuoli tai pöytä sijoitettaisiin. Melkein aina joku änki väliin, joten asiakkaaseen oli hankala pitää katsekontaktia. Onneksi häntä itseään tilanne tuntui lähinnä huvittavan: juuri kun jompikumpi oli saanut hyvän paikan ja aloittanut, tuli joku seisoskelemaan siihen väliin valtavan nojatuolin kanssa. Jatkuvaa liikkumista se joka tapauksessa oli.

Jotkut päivät opettaja aloittaa uutisten katsomisella, luokka hiljentyy siis katselemaan maailman tapahtumia. Toistaiseksi oikeat tulkit ovat hoitaneet nämä osuudet (ja varmaan tulevatkin hoitamaan), ja jälkeenpäin tauolla kironneet homman vaikeutta. Täydet sympatiat heille, uutisten tulkkaaminenhan on liki mahdotonta! Eilen sitten jutellessamme tulkin kanssa tästä aiheesta nousi esiin viittomakieliset uutiset: Siinäpä ratkaisu ongelmaan! Opiskelijan roolissa uskaltauduin eräällä välitunnilla vihjaisemaan tästä mahdollisuudesta opettajalle. Tekeydyin ikään kuin vähän yksinkertaiseksi ja sanoin jossain sivulauseessa, että niin Yle areenastahan voi ilmaiseksi katsoa viittomakielisiä uutisia. Opettaja ilmeisesti innostui ideasta, koska heti seuraavan tunnin päätteeksi hän heijasti videotykillä valkotaululle edellisen päivän viittomakieliset uutiset. Äänetkin olivat päällä, eli emme joutuneet spiikkaamaan. Tunsin itseni tosi ovelaksi. :D

Jo hieman lähempänä Strömsötä.

Olen ollut tällä vkolla tähän mennessä kaikki päivät samassa paikassa saman tulkin kanssa. Se on ollut ihan jees, koska sanasto on alkanut tulla tutuksi ja tulkkauskin sujuu siksi paremmin! Päälimmäisenä mulla on muutama iso havainto:

1) kieltomuotoisen konditionaali-ilmaisun tulkkaaminen on vaikeeta! Tajusin, että kannattaa melkeinpä miettiä jotain valmiita ratkaisuja. Esim. "en olisi voinut" tai "ei olisi saanut lähteä". Viittomakielelle vois olla järkevää kääntää vaikka päinvastoin eli "olisi pitänyt jäädä, ei ollut lupaa lähteä" tms mutta VARSINKIN viitotulle puheelle... Ööö... Yhden tulkin kanssa pohdiskeltiin noita pitkä tovi. Ei noi näytä tai kuulosta vaikeilta, mutta kokeilkaapa!

2) posiitivinen palaute on tosi tärkeää jaksamisen kannalta. On hyvä, että saa korjausehdotuksia, mutta pidemmän päälle niitä on helpompi ottaa vastaan, jos saa välillä jotain hyviäkin kommentteja. Tulee sellainen olo tosi nopeasti, että no oonpas mä nyt huono. Myös jos ei saa yhtään mitään palautetta, tulee automaattisesti ajatus, että olen niin huono, ettei ole mitään sanottavaa. On ollut jännä huomata, kuinka suurin osa tulkeista nyökyttelee ja kannustaa niillä pienillä jutuilla, mutta on myös niitä, jotka eivät sitä tee.

3) on tosi turhauttavaa tulkata pidempään, jos asiakas ei katso ollenkaan. Tulkkauksen taso helposti laskee.

Semmoisia mietteitä tällä kertaa, noin niinkuin muutaman kertoakseni :) Mun raportista vois tulla satasivuinen, kun on niin monta ahaa-elämystä ja teoria vs. todellisuus-kokemusta.

Janita kuittaa. <3