Tällä vkolla olin ma ja ti vähän erilaisessa OPTU-paikassa kuin aikaisemmin. Sain tulkata vittua ja paskaa oikein olan takaa vaihteeksi. Se oli itseasiassa ihan hauskaa, mutta varmasti alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Tällä viikolla on ollut ehkä pahimmat mumisijat ja konekivääripuhujat EVER. Eilen ja toissapäivänä oli opettajalla mukava matala mumina koko ajan päällä ja sitten kun jotkut sorvit pörräsivät ympärillä vielä niin perfect. Tänään taas oli tosi intensiivinen kolmen tunnin tulkkaus (meinas aivot räjähtää jo muutenki), ni siellä oli yks neiti joka puhui tätä tahtia: tatatatatatatatatatatatatatatatat henkäys tatatatatatatatatatatata henkäys tatatatatata... You get the picture. Olin vähän että jep jep, jospa mä en tulkkaa kyseistä henkilöä.
Tiinan kirjoitukseen liittyen tämä pvä oli aika samanlainen kokemus jaksamisen kannalta. Mun tulkkaus kyllä sujui hyvin, mutta pari kertaa tuli sellainen "nyt ei enää jaksa, kapasiteetit käytetty"-olo, mutta onnistuin joka kerta skarppaamaan. Ihan ku mussa olis kiinni muutama patteri ja mä käytän ne aina yksi kerrallaan. Aina kun yksi patteri on loppumaisillaan, tuntuu ettei enää jaksa, mutta sitten alkaakin virtaa tulla seuraavsta patterista :)
Oon kyllä päässyt tulkkaamaan paljon enemmän kuin osasin odottaa. Jos on ollut kaksi firman tulkkia, olen mä ollut koko ajan parina ja he ovat vaihtaneet sitten paikkaa keskenään. Ns. tarkkailijan roolissa olen ollut harjoittelun aikana yhteensä ehkä tunnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti