Olipa kiva lukea teidän kokemuksia KENTÄLTÄ. Kuten normaalia, olen vähän myöhäisherännäinen myös tämän blogin suhteen, mutta hei, täällä ollaan.
Teidän juttuja lukiessa on tullut sellanen olo, että varmasti olisi ollut hyödyllistä joutua tositoimiin tulkkailemaan vaikka olisikin ollut hullun pelottavaa. Mulla meni viimeviikolla pupu totaalisesti pöksyyn, kun jouduttiin tulkkaamaan nelosten eteen ont-seminaarissa. En oikeesti saanut varmaan yhtään järkevää lausetta tuotettua, ja lähes samaa mieltä oli seuraamassa ollut "asiakas" Eeva Salmi.
Tästä voimme päätellä, että tekemistä on viittomakielen lisäksi tilanteen- ja stressinhallinnallisilla osa-alueilla. Ja joo, sama huomio kuin Elinalla, tuollaisten keskustelutilanteiden tulkkaus jossa on paljon osanottajia, on jättevaikeaa. Ei oikein vuorojen jako ottanut onnistuakseen. Eevan mielestä meidän olisi pitänyt keskeyttää tilanne, mutta hitsit se tuntuu kyllä edelleen mahdottoman vaikealta.
Just nyt ei tuu muuta mieleen. Tsemppiä teille sinne jonnekin :)
Kyllä tekin varmasti kaikkea opitte ja oivallatte! Ja on niitä huonoja solmuunmenemispäiviä myös täällä "kentällä", joten nou vöriis! :)
VastaaPoistaTuli tosta keskeyttämisestä mieleen, että oon ollut ihan yllättynyt, ettei täällä ole vielä kertaakaan keskeytetty. Siis ei kertaakaan kysytty mitään että "anteeks nyt tulkki ei kuullut". Suorastaan outoa! :D Tosin kun on tää sama paikka koko ajan ja tietää ihan just ja tasan mitä niillä tunneilla on käsitelty ja millasia ne opet/oppilaat on, niin vaikka "tippuis", ei välttämättä tipu kovin pahasti.. eikä tartte keskeyttää.
(Paitsi sit tietty jos asiakas kattoo tulkkiopiskelijaa vähän epäuskosena ja kysyy sitte oikeelta tulkilta "siis.. mitä siellä oli?!" :DD mut ei sillonkaan keskeytetty, vaan tulkki muisti koko homman ja hoiti tyylillä loppuun)
Mä oon kaks kertaa (!) ylittänyt itseni ja kysynyt, kun en ole kuullut :) Mutta joo ne on ollut sellasia epämuodollisia opetustilanteita. Mäkin oon ihmetellyt, ettei tulkit oo pahemmin keskeyttäny ja kysyinkin siitä kerran. Vastaus oli jotain tähän tyyliin "niin nojoo, niin no, siis, voihan sitä kysyä, jos se on joku tärkeä asia". Kysyin tätä sellaisen tilanteen jälkeen, jossa sama sana toistui monta kertaa, eikä meistä kumpikaan kuullut sitä oikein kertaakaan. Ajattelin, että olisi ollut viimeistään ammattitulkin velvollisuus keskeyttää puhuja ja kysyä, jos en minä opiskelijaraukka uskaltanut... Mutta joo, mene ja tiedä.
VastaaPoistaMun kanssa olleet tulkit on kyllä välillä kysyneet, mutta ne on olleet sellasia tilanteita, missä mukana oli vain oppilas ja opettaja. Tosi vaikeeta se on itse kysyä, monta kertaa mulle on käynyt niin, että kun en ymmärtänyt, ainnoin vuoron sille oikealle tulkille. Sitten se kysyi ihan samaa asiaa asiakkaalta, mikä multakin meni ohi. Eli olisin itse voinut yhtä hyvin hoitaa asian... :)
VastaaPoistaSe kyseinen seminaari oli kyllä tuskallinen :) Mietin oikeasti hetken, josko alkaisin vänkäämään vastaan kun ehdotettiin eteen menemistä, mutta sitten muistin, että aikuistuessani menetin oikeuden moiseen. Kerrassaan kuumottavaa tulkata sellaisten ihmisten edessä, jotka osaa viittomakieltä! Mutta siitäkin selvittiin ja saatiin kaiken lisäksi... mielenkiintoista palautetta :P
VastaaPoista