Se on nyt siinä.

Se harjoittelu nimittäin.

Koululla harjoittelussa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Kuten Niinakin jo sanoi, oikeat asiakkaat puuttuvat. On todella vaikeaa suhtautua tuttuun lehtoriin niin kuin suhtautuisi asiakkaaseen. Hyvä puoli sen sijaan on ollut jatkuva palaute ja hyvät mahdollisuudet analysoida myös itse itseään. Sanoisin, että harjoittelu on ollut hyvä herätys siihen, missä itse menen taitojeni suhteen.

Kolmen viikon aikana vastaan tuli jos jonkinmoista puhujaa. Ekat päivät oltiin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa, jossa opettaja puhui todella hitaasti. Parin päivän tulkkailun jälkeen oli olo, että hei, tämähän sujuu! Ääni muuttui kellossa kun aloin katselemaan tunneilla kuvattuja videoita. Herranjestas mitä puuroa!

Koululla seminaarissa tavattiin myös muutama todella nopea puhuja. Tässä kohtaa pienestä viittomisestani oli hyötyä. Näiden tulkkausten jälkeen olin kyllä aivan naatti. Tajusin, kuinka kuluttavaa tulkkaus voikaan olla. Muutama päivä oli sellainen, että tulkkailun jälkeen kotona vain kaaduin sängylle.

Hitaat puhujat ovat siis aivan yhtä vaikeita kuin nopeat puhujat. On vaikeaa poimia lauseen pointti, kun se sanotaan vasta viiden minuutin kuluttua ensimmäisestä sanasta. Hitaiden puhujien tulkkaaminen vaatii aivan omanlaista aivotyötä. Koko ajan pitää prosessoida sitä, mitä puhuja oikein yrittää sanoa, ettei kävisi niin, että heittelee ilmaan yksittäisiä viittomia, jotka sitten jäävät kellumaan siihen ilmaan mitään järkevää kontekstia. Mietin myös sitä, kuinka kauan kehtaan odottaa ja jättää viivettä, ennen kuin alan tulkkaamaan. Ihmetteleekö asiakas, jos opettajan suu käy mutta tulkki istuu kädet sylissä? Minusta tuntui, että heti kun opettaja sanoi jotain, myös minun tuli viittoa jotain (oli minulla jotain järkevää viitottavaa tai ei).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. En malta odottaa, että kuulen mitä te mussukat ootte päässy tekemään ja näkemään harjoittelupaikoissanne! Koulussa nähdään! <3

Valmis!

Nyt on harjoittelu paketissa.
Tällä viikolla olin pääasiassa optussa, mutta kävin myös yhdellä kuurosokea-astulla. Jäi viimeisestäkin viikosta hyvät fiilikset. Sain tulkeilta A4 -paperiarkin verran palautetta harjoittelujaksostani Humakin lappusen lisäksi, ja siinähän oli kirjattuna vaikka mitä hyviä huomioita ja kehitysehdotuksia. Optu-asiakkaaltakin kysäisin päivän päätteeksi, että mitä hän tuumi tulkkauksestani ja häneltäkin sain palautetta.

Tällä viikolla viimeistään opin tuntemaan ajoittain syvää sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät voi kutsua asioita ja paikkoja niiden oikeilla nimillä. Tai edes joillain nimillä! "Niin ens viikolla kun käydään siellä... Niin onko ne lähettänyt sulle sen?" Oli aika yleinen tilanne tällä viikolla.

Ei kai tässä muuta, nähdään maanantaina. :)

Moikka, mun nimi on Niina, ja sulauttaminen on haastavaa.

Olen ollut oikein tyytyväinen saamaani palautteeseen. Ei, se ei ole ollut ylistävää, mutta rakentavaa ja hyödyllistä. Ajatukset ovat kiteytyneet, ja ongelmat on tuotu esiin. Nyt olisi sitten loput itsestä kiinni. Jos näillä eväillä ei saa tulkkausta haltuun, niin ei sitten millään.

Olen ollut siis tyytyväinen koululla harjoitteluun, vaikka harmittaakin, että ne oikeat asiakastilanteet ovatkin jääneet näkemättä. Yhdellä astu-keikalla kävin, ja olisin saanut mahdollisuuden kokeilla myös tulkkausta. Mutta pupu livahti pöksyyn, ja koska tilanne oli aidoista ensimmäinen, uskalsin ja kehtasin kieltäytyä tarjouksesta... Eli asiakastilanteet ovat edelleen aivan liian jännittäviä, toisin kuin muille joilla on jo kokemuksia?

Viimeiset huomiot

Eli viime viikon fiilikset(kolmas ja vika viikko):

Viimeinen viikko oli vähän hektinen, monet keikat peruuntuivat ja tilalle tuli joko jotain uutta tai sitten ei..Se oli vähän harmi ja kehitti sitä tulkille ominaista joustavuutta. Olen tähän mennessä ollut vain optu-paikossa, mutta tällä viimeisellä viikolla pääsin astu-keikalle. Se oli aika jännittävää, varsinkin kun asiakas oli vp käyttäjä. Sain vielä vetää koko keikan itse, joka oli tosi tosi jännittävää. Pelkäsin ihan hirveesti mun säälittävien vp-taitojen puolesta. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja sain positiivista palautetta, oli hirmu hyvä harjoitella vp:tä. On paljastunut tuolla harjoittelussa ollessa, että vp:tä käytetään erittäin paljon ja asiakkaat senkun lisääntyvät...että koulussakin voisi siihen ehkä panostaa enemmänkin, ettei ole sitten työelämässä ihan käsi.

Sitten toinen jännittävä tilanne oli kun olin tiistaina kuurosokea-keikalla. Ei ollut kyllä taktiilia, muttaa toi kuitenkin taas uuden näkökulman asioihin. Kysessä oli hallituksen kokous eli sanasto oli aika vaikeaa. Sain tulkata aika paljon, ja vetää itseni sinne äärirajoille. Kaikki puhuivat tässä kokouksessa hirveän vaikeita ja pitkiä..käsittämättömiä lauseita. Oli siis hyvä tilaisuus harjoittella tavoitteitani eli esim. sen olennaisen(pointin) löytämistä asiasta:D

Torstaina olin paikassa, jossa oli aika aktiivinen opiskelija ja päätin, että hänen käsialaansa ymmärrän, joten sain luvan spiikata. Tämä oli yksi harvoista kerroista kun pääsin spiikkaamaan. Oli hauskaa kun olin juuri sanonut tulkille, että nyt voisin kokeilla spiikkaamista, niin opiskelija sanoi sen jälkeen "joo" ja oli ehkä 20min sitten hiljaa. Naurettiin tulkin kanssa, että oli kyllä hyvä suoritus tämä mun spiikkaus. Myöhemmin opiskelija onneksi viittoi lisää ja sain tulkata jotain monimutkaisempaakin:)

semmosia juttuja tuli mieleen. Nyt on rapsan kirjoittaminen vauhdissa..Nähdään pian!

Kolmas viikko takana

Kolmas viikko on nyt pussissa.

Eilen pääsin astukeikoille mukaan, mutta oli vähän kurjaa kun en päässyt itse tulkkaamaan. Tilanteet olisivat olleet oman arvioni mukaan sellaisia, että parin kanssa niistä olisin selviytynytkin, mutta aina ei voi voittaa. Pääsin tietty tarkkailemaan tulkkien tulkkausratkaisuja, sijoittumista ynnä muuta, eli ei turha päivä missään tapauksessa!

Olin tämän viikon eräässä toisessa astupaikassa, tällä kertaa aikuisopetuksen puolella. Pääsin tulkkaamaan Wordin käytön opetusta. Tutuiksi tulivat enter, ctrl, avainvalikko, shifti ynnä muut. Ekana päivänä olin aika pihalla siitä, miten tuommoista pitäisi tulkata niin ettei mene ihan sekavaksi, mutta alkoi se sitten jo notkistua toisen päivän aikana.

Sain palautetta tulkilta, että voisin vähän höllätä pipoani. Tämä oli hyvä huomautus, sillä olen itsekin miettinyt, miten tilanteessa pitäisi käytännössä olla. Siis tarkalleen, miten pitäisi käyttäytyä. On ollut helpottava huomata, että tulkit voivat työssään ihan ihmisiä. Onhan se vähän silmiinpistävää, jos koko luokka räjähtää nauruun ja minä olen siellä edessä naama peruslukemilla, kun pitää pitää yllä tulkin pokkaa. Eihän siellä edessä mitään showta tarvitse tai pidä vetää, mutta ei kaikkialla tarvitse käyttäytyä kuten hautajaisissa ja naama nurin päin. Tässä riittääkin vielä työsarkaa.

Kaiken kaikkiaan olen tähän mennessä ollut harjoitteluuni äärimmäisen tyytyväinen. Olen päässyt tulkkaamaan ja kokeilemaan rajojani. Ainoa, mistä olen vähän harmissani, on se, etten ole juurikaan päässyt spiikkaamaan. Tämä johtuu paljolti siitä, että molemmissa optupaikoissa opiskelijat ovat olleet melko passiivisia, ja astukeikoilla minulle on joko sattunut "huonot" vuorot tai sitten en ole päässyt lainkaan tulkkaamaan.

Ensi viikko jäljellä enää. Harmi, olisi kelvannut harjoitella pidempäänkin!

Teletapit tanssii puurokulhot päässä

Huomioita made by Elina:

Sormituksen tulkkaaminen on vaikeeta, jos ei voi sanoo sitä sanaa ääneen, vaan pitää sanoo kirjain kerrallaan. "No mitäs tarkoittaa P Ä Ä öö S... I Ä öö I N E N? No ei se lopputulos ihan tolta sit kuulosta, mut on se melko vaikeeta, ku pitäs olla mahd. nopee ettei jää kauheesti jälkeen (ku sormittaminen on yllätys yllätys nopeempaa kuin kirjainten luetteleminen puheella).

Mä oon miettiny, et spiikatessa, mitä tehä siinä vaiheessa, ku kuuro viittomakielelle tyypilliseen tapaan käyttää paljon toistoa? Jos ne kaikki toistot tulkkaa suomen kielelle saa siitä kuurosta tosi idiottin kuvan. Suomen kieleen semmonen toisto ku ei kauheen merkittävästi kuulu. Sit ku ei kuitenkaan voi olla hiljaakaan puolet ajasta, ku se tulke on sit melko katkonaista. Ärh?

Ja miksi oi miksi tää harjottelu on näin lyhyt? D: Näitä pitäis olla kans enemmän. Parissa päivässä oppinu enemmän ku kevään aikana yhteensä. Woot? O:

Moi taas..

Mulle ei kyllä kuulu mitään uutta, mutta kirjoittelenpas kuitenkin. Oon ollut edelleen astussa ja optussa molemmissa. Optu on tosi helppo paikka niinku tulkkauksen kannalta, niin saan siellä tulkata melkein koko ajan. Siellä on kuitenki hyvä ja helppo opetella sellasta tulkkina olemista ja spiikkausta. Jostain syystä, kun se kuuro alkaa viittoo, ajattelen vaan monesti että hei, se kertoo nyt mulle jotain juttua.. ja sitte havahdun, että ei, ku munhan pitiki tulkata tää! Ei siis ihan oo tulkin rooli hallussa kai vielä. Myös monissa muissa tilanteissa on saanut pureskella kieltä, kun tekis niin mieli sanoa jotain, auttaa, neuvoa ja muutenkin tietää paremmin (kuin tyhmät opettajat!). Inhottavaa jotenkin, että tulkkina et voi olla se sama, ku mitä ihan ihmisenä olet (jos siis haluaa noita ohjeita noudattaa..) Mutta mää oon kyllä nostanut asiakkaan kynän, avannut oven ja hakenut kuurosokolle lisää vettä vaikka en kai saisi. Tätä juttua oon mietiskellyt pääni puhki jokaisen kanssa kuka vaan jaksaa mua kuunnella, joten kuulette tästä lisää sitte "seminaarissa".

Astut on kaikki ollu kuurosokeita, mikä on edelleen mun mielestä kivaa. On ollut taktiilia, vp:tä ja kapeeta viittomista ja pelkkää huuliointia. Se vähän harmittaa, ku en oo nähnyt sellaista arkea, että käyn 10 min kelassa ja 15 min lääkärissä.. Nuo kuurosokkopäivät on tosi pitkiä, viime lauantaina meni 15 tuntia.

Kivaa on ollut jutskailla tulkkien kanssa tuosta ammatista ja varsinkin eettisistä ongelmista ja jutuista. Odotin jotenkin saavani niiltä valmiit vastaukset kaikkeen, mutta kiva huomata, ettei nekään ihan aina tiedä mitä pitäisi tai saisi tehdä.

Ensi viikolla pääsen oikein oikeudenkäyntiin! (En varmaan saa kokeilla tulkata, luulisin ;)

Mä haluan päästä jo intoilemaan ja juoruilemaan ja valittamaan teille! Onneksi täällä on Lotta, niin saan välikevennyksiä silloin tällöin.