Se on nyt siinä.

Se harjoittelu nimittäin.

Koululla harjoittelussa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Kuten Niinakin jo sanoi, oikeat asiakkaat puuttuvat. On todella vaikeaa suhtautua tuttuun lehtoriin niin kuin suhtautuisi asiakkaaseen. Hyvä puoli sen sijaan on ollut jatkuva palaute ja hyvät mahdollisuudet analysoida myös itse itseään. Sanoisin, että harjoittelu on ollut hyvä herätys siihen, missä itse menen taitojeni suhteen.

Kolmen viikon aikana vastaan tuli jos jonkinmoista puhujaa. Ekat päivät oltiin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa, jossa opettaja puhui todella hitaasti. Parin päivän tulkkailun jälkeen oli olo, että hei, tämähän sujuu! Ääni muuttui kellossa kun aloin katselemaan tunneilla kuvattuja videoita. Herranjestas mitä puuroa!

Koululla seminaarissa tavattiin myös muutama todella nopea puhuja. Tässä kohtaa pienestä viittomisestani oli hyötyä. Näiden tulkkausten jälkeen olin kyllä aivan naatti. Tajusin, kuinka kuluttavaa tulkkaus voikaan olla. Muutama päivä oli sellainen, että tulkkailun jälkeen kotona vain kaaduin sängylle.

Hitaat puhujat ovat siis aivan yhtä vaikeita kuin nopeat puhujat. On vaikeaa poimia lauseen pointti, kun se sanotaan vasta viiden minuutin kuluttua ensimmäisestä sanasta. Hitaiden puhujien tulkkaaminen vaatii aivan omanlaista aivotyötä. Koko ajan pitää prosessoida sitä, mitä puhuja oikein yrittää sanoa, ettei kävisi niin, että heittelee ilmaan yksittäisiä viittomia, jotka sitten jäävät kellumaan siihen ilmaan mitään järkevää kontekstia. Mietin myös sitä, kuinka kauan kehtaan odottaa ja jättää viivettä, ennen kuin alan tulkkaamaan. Ihmetteleekö asiakas, jos opettajan suu käy mutta tulkki istuu kädet sylissä? Minusta tuntui, että heti kun opettaja sanoi jotain, myös minun tuli viittoa jotain (oli minulla jotain järkevää viitottavaa tai ei).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. En malta odottaa, että kuulen mitä te mussukat ootte päässy tekemään ja näkemään harjoittelupaikoissanne! Koulussa nähdään! <3

Valmis!

Nyt on harjoittelu paketissa.
Tällä viikolla olin pääasiassa optussa, mutta kävin myös yhdellä kuurosokea-astulla. Jäi viimeisestäkin viikosta hyvät fiilikset. Sain tulkeilta A4 -paperiarkin verran palautetta harjoittelujaksostani Humakin lappusen lisäksi, ja siinähän oli kirjattuna vaikka mitä hyviä huomioita ja kehitysehdotuksia. Optu-asiakkaaltakin kysäisin päivän päätteeksi, että mitä hän tuumi tulkkauksestani ja häneltäkin sain palautetta.

Tällä viikolla viimeistään opin tuntemaan ajoittain syvää sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät voi kutsua asioita ja paikkoja niiden oikeilla nimillä. Tai edes joillain nimillä! "Niin ens viikolla kun käydään siellä... Niin onko ne lähettänyt sulle sen?" Oli aika yleinen tilanne tällä viikolla.

Ei kai tässä muuta, nähdään maanantaina. :)

Moikka, mun nimi on Niina, ja sulauttaminen on haastavaa.

Olen ollut oikein tyytyväinen saamaani palautteeseen. Ei, se ei ole ollut ylistävää, mutta rakentavaa ja hyödyllistä. Ajatukset ovat kiteytyneet, ja ongelmat on tuotu esiin. Nyt olisi sitten loput itsestä kiinni. Jos näillä eväillä ei saa tulkkausta haltuun, niin ei sitten millään.

Olen ollut siis tyytyväinen koululla harjoitteluun, vaikka harmittaakin, että ne oikeat asiakastilanteet ovatkin jääneet näkemättä. Yhdellä astu-keikalla kävin, ja olisin saanut mahdollisuuden kokeilla myös tulkkausta. Mutta pupu livahti pöksyyn, ja koska tilanne oli aidoista ensimmäinen, uskalsin ja kehtasin kieltäytyä tarjouksesta... Eli asiakastilanteet ovat edelleen aivan liian jännittäviä, toisin kuin muille joilla on jo kokemuksia?

Viimeiset huomiot

Eli viime viikon fiilikset(kolmas ja vika viikko):

Viimeinen viikko oli vähän hektinen, monet keikat peruuntuivat ja tilalle tuli joko jotain uutta tai sitten ei..Se oli vähän harmi ja kehitti sitä tulkille ominaista joustavuutta. Olen tähän mennessä ollut vain optu-paikossa, mutta tällä viimeisellä viikolla pääsin astu-keikalle. Se oli aika jännittävää, varsinkin kun asiakas oli vp käyttäjä. Sain vielä vetää koko keikan itse, joka oli tosi tosi jännittävää. Pelkäsin ihan hirveesti mun säälittävien vp-taitojen puolesta. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja sain positiivista palautetta, oli hirmu hyvä harjoitella vp:tä. On paljastunut tuolla harjoittelussa ollessa, että vp:tä käytetään erittäin paljon ja asiakkaat senkun lisääntyvät...että koulussakin voisi siihen ehkä panostaa enemmänkin, ettei ole sitten työelämässä ihan käsi.

Sitten toinen jännittävä tilanne oli kun olin tiistaina kuurosokea-keikalla. Ei ollut kyllä taktiilia, muttaa toi kuitenkin taas uuden näkökulman asioihin. Kysessä oli hallituksen kokous eli sanasto oli aika vaikeaa. Sain tulkata aika paljon, ja vetää itseni sinne äärirajoille. Kaikki puhuivat tässä kokouksessa hirveän vaikeita ja pitkiä..käsittämättömiä lauseita. Oli siis hyvä tilaisuus harjoittella tavoitteitani eli esim. sen olennaisen(pointin) löytämistä asiasta:D

Torstaina olin paikassa, jossa oli aika aktiivinen opiskelija ja päätin, että hänen käsialaansa ymmärrän, joten sain luvan spiikata. Tämä oli yksi harvoista kerroista kun pääsin spiikkaamaan. Oli hauskaa kun olin juuri sanonut tulkille, että nyt voisin kokeilla spiikkaamista, niin opiskelija sanoi sen jälkeen "joo" ja oli ehkä 20min sitten hiljaa. Naurettiin tulkin kanssa, että oli kyllä hyvä suoritus tämä mun spiikkaus. Myöhemmin opiskelija onneksi viittoi lisää ja sain tulkata jotain monimutkaisempaakin:)

semmosia juttuja tuli mieleen. Nyt on rapsan kirjoittaminen vauhdissa..Nähdään pian!

Kolmas viikko takana

Kolmas viikko on nyt pussissa.

Eilen pääsin astukeikoille mukaan, mutta oli vähän kurjaa kun en päässyt itse tulkkaamaan. Tilanteet olisivat olleet oman arvioni mukaan sellaisia, että parin kanssa niistä olisin selviytynytkin, mutta aina ei voi voittaa. Pääsin tietty tarkkailemaan tulkkien tulkkausratkaisuja, sijoittumista ynnä muuta, eli ei turha päivä missään tapauksessa!

Olin tämän viikon eräässä toisessa astupaikassa, tällä kertaa aikuisopetuksen puolella. Pääsin tulkkaamaan Wordin käytön opetusta. Tutuiksi tulivat enter, ctrl, avainvalikko, shifti ynnä muut. Ekana päivänä olin aika pihalla siitä, miten tuommoista pitäisi tulkata niin ettei mene ihan sekavaksi, mutta alkoi se sitten jo notkistua toisen päivän aikana.

Sain palautetta tulkilta, että voisin vähän höllätä pipoani. Tämä oli hyvä huomautus, sillä olen itsekin miettinyt, miten tilanteessa pitäisi käytännössä olla. Siis tarkalleen, miten pitäisi käyttäytyä. On ollut helpottava huomata, että tulkit voivat työssään ihan ihmisiä. Onhan se vähän silmiinpistävää, jos koko luokka räjähtää nauruun ja minä olen siellä edessä naama peruslukemilla, kun pitää pitää yllä tulkin pokkaa. Eihän siellä edessä mitään showta tarvitse tai pidä vetää, mutta ei kaikkialla tarvitse käyttäytyä kuten hautajaisissa ja naama nurin päin. Tässä riittääkin vielä työsarkaa.

Kaiken kaikkiaan olen tähän mennessä ollut harjoitteluuni äärimmäisen tyytyväinen. Olen päässyt tulkkaamaan ja kokeilemaan rajojani. Ainoa, mistä olen vähän harmissani, on se, etten ole juurikaan päässyt spiikkaamaan. Tämä johtuu paljolti siitä, että molemmissa optupaikoissa opiskelijat ovat olleet melko passiivisia, ja astukeikoilla minulle on joko sattunut "huonot" vuorot tai sitten en ole päässyt lainkaan tulkkaamaan.

Ensi viikko jäljellä enää. Harmi, olisi kelvannut harjoitella pidempäänkin!

Teletapit tanssii puurokulhot päässä

Huomioita made by Elina:

Sormituksen tulkkaaminen on vaikeeta, jos ei voi sanoo sitä sanaa ääneen, vaan pitää sanoo kirjain kerrallaan. "No mitäs tarkoittaa P Ä Ä öö S... I Ä öö I N E N? No ei se lopputulos ihan tolta sit kuulosta, mut on se melko vaikeeta, ku pitäs olla mahd. nopee ettei jää kauheesti jälkeen (ku sormittaminen on yllätys yllätys nopeempaa kuin kirjainten luetteleminen puheella).

Mä oon miettiny, et spiikatessa, mitä tehä siinä vaiheessa, ku kuuro viittomakielelle tyypilliseen tapaan käyttää paljon toistoa? Jos ne kaikki toistot tulkkaa suomen kielelle saa siitä kuurosta tosi idiottin kuvan. Suomen kieleen semmonen toisto ku ei kauheen merkittävästi kuulu. Sit ku ei kuitenkaan voi olla hiljaakaan puolet ajasta, ku se tulke on sit melko katkonaista. Ärh?

Ja miksi oi miksi tää harjottelu on näin lyhyt? D: Näitä pitäis olla kans enemmän. Parissa päivässä oppinu enemmän ku kevään aikana yhteensä. Woot? O:

Moi taas..

Mulle ei kyllä kuulu mitään uutta, mutta kirjoittelenpas kuitenkin. Oon ollut edelleen astussa ja optussa molemmissa. Optu on tosi helppo paikka niinku tulkkauksen kannalta, niin saan siellä tulkata melkein koko ajan. Siellä on kuitenki hyvä ja helppo opetella sellasta tulkkina olemista ja spiikkausta. Jostain syystä, kun se kuuro alkaa viittoo, ajattelen vaan monesti että hei, se kertoo nyt mulle jotain juttua.. ja sitte havahdun, että ei, ku munhan pitiki tulkata tää! Ei siis ihan oo tulkin rooli hallussa kai vielä. Myös monissa muissa tilanteissa on saanut pureskella kieltä, kun tekis niin mieli sanoa jotain, auttaa, neuvoa ja muutenkin tietää paremmin (kuin tyhmät opettajat!). Inhottavaa jotenkin, että tulkkina et voi olla se sama, ku mitä ihan ihmisenä olet (jos siis haluaa noita ohjeita noudattaa..) Mutta mää oon kyllä nostanut asiakkaan kynän, avannut oven ja hakenut kuurosokolle lisää vettä vaikka en kai saisi. Tätä juttua oon mietiskellyt pääni puhki jokaisen kanssa kuka vaan jaksaa mua kuunnella, joten kuulette tästä lisää sitte "seminaarissa".

Astut on kaikki ollu kuurosokeita, mikä on edelleen mun mielestä kivaa. On ollut taktiilia, vp:tä ja kapeeta viittomista ja pelkkää huuliointia. Se vähän harmittaa, ku en oo nähnyt sellaista arkea, että käyn 10 min kelassa ja 15 min lääkärissä.. Nuo kuurosokkopäivät on tosi pitkiä, viime lauantaina meni 15 tuntia.

Kivaa on ollut jutskailla tulkkien kanssa tuosta ammatista ja varsinkin eettisistä ongelmista ja jutuista. Odotin jotenkin saavani niiltä valmiit vastaukset kaikkeen, mutta kiva huomata, ettei nekään ihan aina tiedä mitä pitäisi tai saisi tehdä.

Ensi viikolla pääsen oikein oikeudenkäyntiin! (En varmaan saa kokeilla tulkata, luulisin ;)

Mä haluan päästä jo intoilemaan ja juoruilemaan ja valittamaan teille! Onneksi täällä on Lotta, niin saan välikevennyksiä silloin tällöin.

Viimeinen rutistus

Tällä vkolla olin ma ja ti vähän erilaisessa OPTU-paikassa kuin aikaisemmin. Sain tulkata vittua ja paskaa oikein olan takaa vaihteeksi. Se oli itseasiassa ihan hauskaa, mutta varmasti alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Tällä viikolla on ollut ehkä pahimmat mumisijat ja konekivääripuhujat EVER. Eilen ja toissapäivänä oli opettajalla mukava matala mumina koko ajan päällä ja sitten kun jotkut sorvit pörräsivät ympärillä vielä niin perfect. Tänään taas oli tosi intensiivinen kolmen tunnin tulkkaus (meinas aivot räjähtää jo muutenki), ni siellä oli yks neiti joka puhui tätä tahtia: tatatatatatatatatatatatatatatatat henkäys tatatatatatatatatatatata henkäys tatatatatata... You get the picture. Olin vähän että jep jep, jospa mä en tulkkaa kyseistä henkilöä.

Tiinan kirjoitukseen liittyen tämä pvä oli aika samanlainen kokemus jaksamisen kannalta. Mun tulkkaus kyllä sujui hyvin, mutta pari kertaa tuli sellainen "nyt ei enää jaksa, kapasiteetit käytetty"-olo, mutta onnistuin joka kerta skarppaamaan. Ihan ku mussa olis kiinni muutama patteri ja mä käytän ne aina yksi kerrallaan. Aina kun yksi patteri on loppumaisillaan, tuntuu ettei enää jaksa, mutta sitten alkaakin virtaa tulla seuraavsta patterista :)

Oon kyllä päässyt tulkkaamaan paljon enemmän kuin osasin odottaa. Jos on ollut kaksi firman tulkkia, olen mä ollut koko ajan parina ja he ovat vaihtaneet sitten paikkaa keskenään. Ns. tarkkailijan roolissa olen ollut harjoittelun aikana yhteensä ehkä tunnin.

Huomenna aamulla vielä ASTU-keikka ja sitten enää palautekeskustelu. Oon ollut TODELLA tyytyväinen tähän harjoitteluun, mutta ihan kiva myös, että pääsee "normaaliin arkeen" kiinni :)

Sisulla mennään!

Tiina tässä moooi!

Tiettekö toverit, mä olen oppinut täällä sellasta kestävyyttä ja ittensä ylittämistä että voi huh! Esimerkiksi tänään oli mulle ihan huippu päivä oppimisen kannalta, ja asiakkaalla taiskin sitten olla aivan hirveä päivä tulkkauksen kannalta. Meni nimittäin ihan pikkasen yli mun hilseen koko homma ja tulkkasin todellakin sellasta, mistä en itse ymmärtänyt oikein mitään.

Mutta sisulla mennään! En tosiaan luovuttanut, vaan hikeä puskien väänsin sellasia matikan ja kemian ihmekaavoja, ettei mitään järkeä (niin siis ihan todella, ei niissä tainnut olla mitään järkeä :D). Jälkeenpäin silti kiittelin itteäni, että vedin homman loppuun ja yritin tosi kovasti. Tulkkausjälki oli aika kehnoa, mutta se kokemus oli tosi hyvä. Puolvälissä tuntia meinasin jo turhautua ja siirtää vuoron lopullisesti, mutta purin sitte hammasta kuitenki ja jatkoin ("eiku tulkki korjaa sin23 miinus v kertaa jaettuna otetaan luvut suhtessa vektori -45 8 kuudeosa lavennettu yhtälöpari käänteisluvulla tan5 otannan seitsemäs komponentti..." tai muuta vastaavaa mulle aivan siansaksaa.) Jesh! Kaikki paha loppuu onneks aikanaan ja niin selvisin tästäkin päivästä. Meinasin kirjottaa "selvisin kunnialla" mutta pyyhin sen sitte pois :D se ois ehkä vähän liikaa sanottu.

Nyt ollaan tehty niin, että tulkkaan oikeen tulkin kanssa tunteja n. 15 minuutin vuoroissa. Toinen tulkki sitten istuu luokassa ja tekee havaintoja mun tulkkauksesta. Ja toimii hienosti siellä myös tukitulkkina! Se onki kätevää kun joku edes istuu niin että näkee sinne hemmetin taululle..
Joillain tunneilla oikee tulkki joutuu tekee suuremman osan, mutta kyllä mä olen välillä onnistunut oikeesti tulkkaamaan kaikki omat vuoroni alusta loppuun. Tulkkaan kaikilla tunneilla paitsi vieraiden kielten. Ja se onkin hyvä, koska se vieraiden kielten tulkkaus on näemmä/kuulemma niin turhauttavaa, haastavaa, kökköä, epätoivoista, naurettavaa jne, että on parempi että oikeet tulkit on siitä vastuussa..

Ja mä menisi Turkkuse

Viime viikon saldoa.

Käyn kahdella koululla tulkkaamassa, toisessa käytetään viittomakieltä, toisessa vp:tä. En ole kamalasti päässyt viittomaan, varsinkin kun tuota vp:tä on enemmän, ja olen kokeillut sitä vain vähäsen, kun se on niin vaikeaa! On kuitenkin ollut todella antoisaa olla harjottelussa, ja nähdä todella sitä ARKEA millaista tulkin työ on. Kaikki tulkkaus on ollut paritulkkausta, ja olen päässyt seuraamaan aivan mielettömän ammattitaitoista paritulkkausta.

Vaikka tulkit ovat sopineet etukäteen tulkkausvuorot, osaavat he todella luontevasti vaihtaa vuoroa, ja tulkata yllättävätkin puheenvuorot. Uskon, että tähän vaikuttaa suuresti tulkkaustaito, jolloin pystyy keskittymään muuhunkin kuin siihen että ymmärtää mitä ihmiset puhuu.

Kävimme tulkkaamassa ostoskeskuksessa, kun luokka piti siellä esittelyä koulutuksestaan. Ideana oli, että he pyytävät ohikulkijoita tutustumaan. Tulkkausharjoituksena se oli todella hyvä, sillä jouduin oikeasti pohtimaan tulkin sijoittumista. Tulkin on koko ajan oltava paikalla ja näkyvillä, mutta ei kuitenkaan asiakkaiden tiellä. Haastavaa oli oman paikan löytäminen, ja se, että ei toiminut omalla ns mukavuusalueella. Luokkatilanteessa on usein helppo istua paikallaan, mutta muussa ympäristössä on huomattavasti vaikeampi työskennellä. Opin kuitenkin sen, että tulkin on rohkeasti otettava oma paikkansa, eikä pyydellä anteeksi olemistaan.

Vp:llä tulkkausta on ollut hauska seurata, kun en siitä oikeen mitään oo aiemmit tiennyt. Kaikilla on selvästi täysin oma tyylinsä, ja taso vaihtelee. Kokeilin myös itse tulkata vp:lle, ja se oli vaikeaa, mutta selvisin kyllä ihan mukavasti. Viittomavalinnat ovat vaikein osuus, ja siihen vaikuttaa asiakkaan viittomakielisyys.

Ja tosiaan arki näyttää olevan arkea, välillä on niiiiin tylsää, ja luokassa ei tehdä mitään. Ja tietenkin aikataulut vaihtuu, ja tunteja peruuntuu. Ja vielä bonari kun kukaan ei ilmota harjoittelijalle että aikataulu siirtyy kolmella tunnilla eteenpäin, niin kivahan se on aamulla polkasta pyörällä koululle turhaan!! no hard feelings..

happy day

Tänään on aurinkoa riittäny. On paistanu aurinko ja muutenki ollu loisto päivä.

Optupaikassa suunnitelmat muuttu, joten pääsin keikalle mukaan. Se oli kuurosokeiden joku virkistysjuttu. Aluksi aattelin, että en edes aio kokeilla taktiilia, koska oon kuvitellu sen olevan tosi vaikeaa ja raskasta ym. No, eipä se sitte niin vaikeaa ollukkaan :). "Taktiilimummeliki" oli mukava ja herttanen, joten kommunikointi oli helppoa. Tosin, hän itse viittoi vapaaseen tilaan, joka helpotti ymmärtämistä. Siinä me juteltiin niitä näitä tovi ja hupsaa oli :) En ois ees alkanu taktiilisti tulkkaamaan, mikäli sitä ois edes ehdotettu enkä ois varmaan ymmärtäny, jos hän olisi vastannu taktiilisti.

Päivän toinen oivallus (eka oli se, ettei taktiiliviittomista tarvi pelätä) oli se, että tulkin työ on erittäin monipuolista. Tässäkin tilaisuudessa oli kuurosokeiden omia tulkkeja, sitte oli yleistulkki putkinäköiselle naiselle ja kuurolle miehelle ja tämän lisäksi oli vielä tulkki sokealle miehelle, jolle(siis miehelle, ei tulkille) toistettiin ja kuvailtiin asioita puheella. Tulkki voi siis tilaisuuksissa toimia erilaisissa rooleissa.

Kolmas oivallus liittyy siihen, kuinka vaikeaa HITAASTI viittominen on. Olin tänään seuraamassa viittomien opetusta perheopetuksessa ja sain itekki kokeilla opettamista. Esim. sormitus oli vaikeaa. Kokeilkaapa, sormittakaa joku sana hitaasti ja pitäkää huulio mukana. Ei oo heleppoa. Varsinkaan kun vastaanottaja ei siltikään välttis ymmärrä.. ja sitte hidastat... Huh Huh!

Tässäpä nämä oivallukset.

Oulu hiljenee, mutta vain hetkeksi ;)

-O.

Ja ainiin.. musta tulee oululainen syksyllä!! Siinä ajatuksessa on aurinkoa kerrakseen :)

TOimiik0???

Olipa kiva lukea teidän kokemuksia KENTÄLTÄ. Kuten normaalia, olen vähän myöhäisherännäinen myös tämän blogin suhteen, mutta hei, täällä ollaan.

Teidän juttuja lukiessa on tullut sellanen olo, että varmasti olisi ollut hyödyllistä joutua tositoimiin tulkkailemaan vaikka olisikin ollut hullun pelottavaa. Mulla meni viimeviikolla pupu totaalisesti pöksyyn, kun jouduttiin tulkkaamaan nelosten eteen ont-seminaarissa. En oikeesti saanut varmaan yhtään järkevää lausetta tuotettua, ja lähes samaa mieltä oli seuraamassa ollut "asiakas" Eeva Salmi.

Tästä voimme päätellä, että tekemistä on viittomakielen lisäksi tilanteen- ja stressinhallinnallisilla osa-alueilla. Ja joo, sama huomio kuin Elinalla, tuollaisten keskustelutilanteiden tulkkaus jossa on paljon osanottajia, on jättevaikeaa. Ei oikein vuorojen jako ottanut onnistuakseen. Eevan mielestä meidän olisi pitänyt keskeyttää tilanne, mutta hitsit se tuntuu kyllä edelleen mahdottoman vaikealta.

Just nyt ei tuu muuta mieleen. Tsemppiä teille sinne jonnekin :)

Toinen viikko vetelee viimeisiään

Tällä viikolla olen päässyt oikein urakalla pohtimaan tulkin roolia ja sijoittumista.

Opettaja on ottanut ehkä hieman liikaa meitä esille, kysellyt opetuksen lomassa esimerkiksi kotipaikkakuntaa ynnä muuta. Yksittäiseen kyllä tai ei -kysymykseen vastaaminen nyökkäämällä tai päätä pudistelemalla ei tunnu pahalta tai rikolliselta, mutta jos puhuja meinaa koko ajan nostaa tulkkia ja minua sieltä esiin, niin se tuntuu jo vaivaannuttavalta.

Eilen opiskelijat kävivät kantamassa paikasta a paikkaan b vähän huonekaluja. Siinä sitten tulkin kanssa yritettiin livahtaa aina johonkin väliin tulkkaamaan, kun opettajat ja keittiöhenkilökunta pohtivat, mihin mikäkin tuoli tai pöytä sijoitettaisiin. Melkein aina joku änki väliin, joten asiakkaaseen oli hankala pitää katsekontaktia. Onneksi häntä itseään tilanne tuntui lähinnä huvittavan: juuri kun jompikumpi oli saanut hyvän paikan ja aloittanut, tuli joku seisoskelemaan siihen väliin valtavan nojatuolin kanssa. Jatkuvaa liikkumista se joka tapauksessa oli.

Jotkut päivät opettaja aloittaa uutisten katsomisella, luokka hiljentyy siis katselemaan maailman tapahtumia. Toistaiseksi oikeat tulkit ovat hoitaneet nämä osuudet (ja varmaan tulevatkin hoitamaan), ja jälkeenpäin tauolla kironneet homman vaikeutta. Täydet sympatiat heille, uutisten tulkkaaminenhan on liki mahdotonta! Eilen sitten jutellessamme tulkin kanssa tästä aiheesta nousi esiin viittomakieliset uutiset: Siinäpä ratkaisu ongelmaan! Opiskelijan roolissa uskaltauduin eräällä välitunnilla vihjaisemaan tästä mahdollisuudesta opettajalle. Tekeydyin ikään kuin vähän yksinkertaiseksi ja sanoin jossain sivulauseessa, että niin Yle areenastahan voi ilmaiseksi katsoa viittomakielisiä uutisia. Opettaja ilmeisesti innostui ideasta, koska heti seuraavan tunnin päätteeksi hän heijasti videotykillä valkotaululle edellisen päivän viittomakieliset uutiset. Äänetkin olivat päällä, eli emme joutuneet spiikkaamaan. Tunsin itseni tosi ovelaksi. :D

Jo hieman lähempänä Strömsötä.

Olen ollut tällä vkolla tähän mennessä kaikki päivät samassa paikassa saman tulkin kanssa. Se on ollut ihan jees, koska sanasto on alkanut tulla tutuksi ja tulkkauskin sujuu siksi paremmin! Päälimmäisenä mulla on muutama iso havainto:

1) kieltomuotoisen konditionaali-ilmaisun tulkkaaminen on vaikeeta! Tajusin, että kannattaa melkeinpä miettiä jotain valmiita ratkaisuja. Esim. "en olisi voinut" tai "ei olisi saanut lähteä". Viittomakielelle vois olla järkevää kääntää vaikka päinvastoin eli "olisi pitänyt jäädä, ei ollut lupaa lähteä" tms mutta VARSINKIN viitotulle puheelle... Ööö... Yhden tulkin kanssa pohdiskeltiin noita pitkä tovi. Ei noi näytä tai kuulosta vaikeilta, mutta kokeilkaapa!

2) posiitivinen palaute on tosi tärkeää jaksamisen kannalta. On hyvä, että saa korjausehdotuksia, mutta pidemmän päälle niitä on helpompi ottaa vastaan, jos saa välillä jotain hyviäkin kommentteja. Tulee sellainen olo tosi nopeasti, että no oonpas mä nyt huono. Myös jos ei saa yhtään mitään palautetta, tulee automaattisesti ajatus, että olen niin huono, ettei ole mitään sanottavaa. On ollut jännä huomata, kuinka suurin osa tulkeista nyökyttelee ja kannustaa niillä pienillä jutuilla, mutta on myös niitä, jotka eivät sitä tee.

3) on tosi turhauttavaa tulkata pidempään, jos asiakas ei katso ollenkaan. Tulkkauksen taso helposti laskee.

Semmoisia mietteitä tällä kertaa, noin niinkuin muutaman kertoakseni :) Mun raportista vois tulla satasivuinen, kun on niin monta ahaa-elämystä ja teoria vs. todellisuus-kokemusta.

Janita kuittaa. <3

Käsiin koskee

No ei niihin hirveästi koske, mut huomaa, että on taas viittonu tajuttoman paljon lähiaikoina. Koululla saa kyllä tulkata ja kuunnella palautetta enemmän kuin melkeimpä jaksais. Mikä on kyllä erittäin hyvä juttu!! Tuntuu, että viikossa on taas kehittynyt järisyttävän paljon.

Tässä harjoittelun aikana oon ihmetelly sitä, miten käsittämättömän vaikeeta on tulkata oikeeta henkilöä, jos niitä on jaettu tulkkiparin kanssa. Joko meinaa tulkata kaiken mitä näkee ja kuulee, eikä anna parin tulkata mitään. Tai sitten saattaa tapahtua kuten tänään, että on päätetty, että toinen tulkaa yleisön kommentit ja toinen pääpuhujan. Sitten yleisössä alkaakin vilkas keskustelu, minkä takia alkuperäinen tulkkasjako ei toimi ja sit onkin tosi epäselvää kuka tulkkaa mitäkin. Joko kumpikaan ei tulkkaa mitään tai sitten molemmat tulkkaa yhtäaikaa samaa asiaa. Välillä tulkkaus meni semmoseks, että vuorotellen tulkattiin aina kun puhuja vaihtu. Tästä tavasta jäi itelle semmoinen tunne, että vaikka siihen alkuun kertoskin kuka puhuu, ei siitä kukaan kuuro ois tajunnu mitään. Niin mietin sit vaan, et onkohan tää kuinka vaikeeta ammattitulkeille. Meneekö niillä ikinä sekaisin se ketä piti tulkata. En oo aikasemmin nääs miettiny, et tommonenkin vois olla vaikeeta.

moro sano poro

Heippa vaan kaikille!

Lueskelin tuossa äsken läpi noita kaikkien tekstejä. Olen ollut nyt jo viikon harjoittelussa, mutta en ole saanut tätä ennen koottua ajatuksiani tänne. Ensimmäisellä viikolla oli sellaisessa optu-paikassa, jossa oli erittäin rento meininki. Asiakkaat, opettajat ja tulkit olivat kaikki erittäin ystävällisiä ja tottuneita tulkkeihin ja tulkkiopiskelijoihin. Oli mukavaa kun ei tarvinnut jännittää paikalla olo vaan saattoi keskittyä tulkkauksen seuraamiseen ja tulkkaukseen.

Minulla on ollut välillä vaikeuksia ymmärtää tässä paikassa olevia asiakkaita, heillä on aika vaikea käsiala, johon on tod.näk erityisiä syitä. En ole siis spiikannut kovinkaan paljon. Myös on jonkin verran tottumista miesten viittomistyyliin, kun on tottunut katsomaan enimmäkseen viittovia naisia;D

Kävin perjantaina luokkaretkellä, se oli tosi hauskaa ja sain tulkata yhdessä museossa opasta. Sain myös palautetta heti tulkkaukseni jälkeen ja se oli erittäin hyödyllistä ja rakentavaa. Yleisesti olen huomannut, että tulkkaaminen ja sen seuraaminen on raskasta ja olen ihan naatti kaikkien päivien jälkeen. Kaiken kaikkiaan on ollut kuitenkin kivaa ja tulkit joiden kanssa olen työskennellyt ovat olleet ystävällisiä ja vastaanottaneet hyvin.

terkuin sandra

pohjosenki kuulumiset

Tuleekohan tää nyt oikeaan paikkaan..No, eiköhän.. :)

Voisin vaan kertoa, kuinka ihanaa ja huippua ja parasta mulla on olla täällä, jonne kuulun, mutta ehkäpä keskitytään nyt vaan tähän harjoitteluun :)

Mullakin on ollu täällä tosi kivaa ja firma sekä tiimi vaikuttavat kivoilta. Eka päivä meni mullaki vaan perehdytyksessä, mutta sitte jo tulkkailinki. Siellä vp-paikassa, johon meen huomisesta alkaen en oo tällä viikolla ollu ollenkaan, kun siellä oli koeviikko ja ammattitulkit kävi vaan siellä kääntymässa kokeiden alussa. Olin sitte muissa paikoissa tän viikon ja tulkkailin vk:lla. Oltiin semmossa oppilaitoksessa, jossa aiheina olivat mm. pneumatiikka ja hydrauliikka. Ei mitään käsitystä vieläkään, mitä nuo tarkottaa, mutta kyllä siinä jotain sain aikaan käsilläni ja oppilaat ymmärsi :)

Huomenna tosiaan sitte alkaaki vp-hommat, katotaan miten tytön käy ;)

t. Oona, jolta revittiin pe viisuria TUNNIN ajan. Vieläki sattuu.. onneks oli tuttu lääkäri kun varmaan koko Oulu kuuli mun tuskan huudot.

Kipeenähän täällä...

Jooh... Oon siis kipeenä. Flunssassa, ja lämpöä nousi eilen pikkasen ku tulin keikalta kotiin. Olin myös kakkosen harjottelussa kipeenä, joten tää onvarmaan joku stressireaktio, ja tuun olee aina kipee harjotteluissa ja töissä!!

Eli siis oon kuitenkin ollu maanantaista torstaihin sekä optuilla että astuilla. Tai no ihan muutamalla astulla vaan mutta kuitenkin. Ekan päivän jälkeen mulla oli jotenkin ihan tyhmä olo koko harjottelupaikasta ja ajattelin, että tästä tulee ihan tuskaa ku joudun neljä viikkoa täällä olla. Onneks kuitenkin mieli muuttui heti tokana päivänä ja sen jälkeen onkin ollut tosi kivaa :) Oon tulkkaillu koululla vp:tä, mikä on ollu kiva kokemus. On kivaa kun on joka päivä sama tuttu paikka minne mennä, ja samat "tutut" aiheet. Ja kuten joku jo sanoi, on kivaa että vuorot voi myös antaa reilusti parille, jos ite tippuu kärryiltä. Turvallinen ja opettavainen ympäristö. Meillä on ollu tapana tehdä niin, että minä ja toinen tulkeista tulkataan, ja varsinainen keikalle varattu tulkkipari istuu ja seuraa tulkkausta, ja antaa siitä palautetta sekä mulle, että joskus myös varsinaiselle tulkille. On kivaa, että joku keskittyy vaan palautteen antamiseen, ja palautteen saa heti tilanteen jälkeen.

Ja niistä astuista ihan vaan se, että aika kivaa kun yllättäen tulee joku keikka ja sinne pitää lähteä bussilla, ja se on ihan vierasta seutua, ja sataa, ja on ihan uudenlainen tulkkaustilanne. Tää ei niin kuullosta mulle sopivalta.. :D Mut oli se oikeesti kivaa. Ehkä siksi, että tulkki kuitenkin tiesi jotakuinkin mihin ollaa menossa ja sillä oli homma hanskassa x)

Mulla on hirveen kiva tiimi ja on kivaa ja jännää :) ja siks oon kipeä...

Ps. Enkkua on tosi vaikeeta tulkata.

Ekan päivän fiiliksiä

Tiina tässä mooooi!
Kirjotan heti ekasta päivästä, kun tuli jo niin paljon kaikkia ajatuksia..

Kylläpä on muuten RANKKAA istua siellä koulussa vaan tunnista toiseen, ja istua ja istua ja istua ja istua! Mulla meinas selkä hajota, kun tuolitkin on ihan hassun mallisia ja ei saa löhötä ja pyöriä siinä koko ajan. Huh. Melkein sanoisin että se istuminen oli tänään hankalinta.
Tulkkasinkin jo pikkasen ja se oli ihanaa vaihtelua siihen tulkkauksen seuraamiseen. Eihän sitä jaksa vaan intensiivisesti tuijottaa miten toinen viittoo ja millaisia tulkkausratkaisuja se tekee, kiva päästä itsekin vähän kokeilemaan ;)
Mä en ole vielä ekan päivän jälkeen yhtään kärryillä siitä millaista kieltä nyt pitäisi käyttää. Kun periaatteessa se on viitottua puhetta, mutta ei nyt käytännössä kuitenkaan. Riippuu vähän lauseesta ja aiheesta. Tänään kyllä tulkkasin niin yksinkertasia hommia, että ne nyt ymmärtäisi varmaan vaikka oisin vaan elehtinyt siansaksaa (tyyliin: "kirjat esille", "hei nyt hiljaa siellä!", "ymmärrättekö te tän kohdan" tms lyhyitä kommentteja opettajalta).
Katselen mielenkiinnolla mun ohjaajan tulkkaamista ja koetan siitä rakentaa järkevää kokonaiskuvaa. Tänään oli niin vähän tunteja, että jäi kyllä toljotettavaa ja pohdittavaa muillekin päiville..

Vähän harmittaa kun yhden homman tulkkasin englannin tunnilla ihan wammasesti. Siis just niin että ei siinä sitä ENGLANTIA sitten ollut ollenkaan :D vaan kivasti tulkkasin suomalaista viittomakieltä suomalaisella huuliolla ja jälkeenpäin mietin että "eikuuu...".

Tosin kielten tunneista mun ohjaaja sano jotenki tosi näppärästi (enkä muista sanasta sanaan, mutta oli jotain näppärää! Välitän vain pointin.) että ei kielten tunneilla ole olemassa hyvää tapaa tulkata, on vaan erilaisia kehnoja tapoja. Ens viikolla on aikankin englannin tunteja. Hauska nähdä miten siellä sitten toimitaan. Käyttävät kuulemma vähän kaikkia tapoja sekasin. Jännää!

Tulkin roolissa

Aiheena oli erityisopetus, HOJKS ja HOPS, ja opettaja viittasi meihin tulkkiopiskelijoihin, että myös heille on varmaankin HOPS tehty. Otin tulkkauksen lomassa katsekontaktin ja nyökyttelin, mistä opettaja jatkoi "juu, kyllä on, nyökyttelevät" tms. Siinä hetkessä iloitsin, että jei, pystyin keskittymään useampaan asiaan tulkkauksen lomassa (toki videolta vasta selviää, että miten sen tulkkauksen oikein kävi...), mutta sitten mieleen pälkähti ajatus, että minunhan piti olla siinä tulkin roolissa, eikä puuttua muihin asioihin/keskusteluihin...

Seomoro, vai miten se nyt menikään..

Mullakin on ihan kivaa täällä Tampereella.. Kuten Janitakin, saan tehdä sekä optua ja astua, ja astuista suuri osa on kuurosokeita jee (pääsen harjoittelemaan sitäkin..)!!! Mukavasti olen saanut tulkkailla, ja esim. optupaikka on onneksi sellainen missä ei turhia tarvitse stressailla. Päivät on pitkiä, tänään oon herännyt jo kuudelta (optupaikkaan matkaa 1 ja puoli tuntia autolla..) ja kotiin pääsin viideltä. Ja kaksi samanmoista päivää edessä! Nipa (muistaakseni ainakin) facebookissa mietti onko hän mummo kun menee nukkumaan jo kymmeneltä, ja voin vastata että et ole! Tai sitten ollaan molemmat. Lupauduin myös ensiensi viikonlopuksi mukaan johonkin leirille, joten sielläkin on haukotteleva ja tuolissa nuokkuva Sini sitten paikalla. Mutta alkuviikosta keikat oli vain muutaman tunnin mittaisia, joten ehdin kierrellä jo kaikki keskustan kaupat.

Seuraavaa olen miettinyt (myös Lotan kanssa).. Mitä siihen raporttiin oikein voi kirjoittaa, koska olemme vaitiolovelvollisia kaikesta! Toki voi omia tuntemuksiaan kertoa, mutta ei siitä nyt koko raporttia saa aikaan.

Ei menny niinku Strömsössä, mut melkein kuitenkin!

Otsikkoni viittaa yhteen LOISTAVAAN kirjaan, jonka Joonas sai synttärilahjaksi. Suosittelen tutustumaan esim. facebookissa, itse kikattelin yksikseni tunnin verran yhdelle kuvalle. Tietysti se, että mä nauran jollekin, ei takaa jutun tasoa. Mutta anywayyyyy...

Kaikkina näinä kolmena ekana päivänä olen ollut tulkin kanssa kahdestaan, joten maanantaista asti olen ollut ihan oikea tulkkipari ammatti-sellaiselle. Maanantain differentiaalilaskenta ja magnetismioppi eivät nyt ihan sopineet mun tietotaitoihin, joten joo jospa sä vaan jatkat-tyylisiä vuoronvaihtoja tuli "muutamia". Monesti tuli sellainen olo, että voi ei nyt kun mulla loppuivat voimat/taito, niin nyt tuo toinen joutuu tulkkaamaan megapitkään. Siinä piti sitten muistutella itseään, että kyseessähän on ammattitulkki JA ilman minua hän joutuisi tulkkaamaan koko päivän yksin.

Ma ja ti olivat koko päivän viitottua puhetta, jota en ole koulussa harjoitellut tulkkauksessa ollenkaan. Se ensin vähän kammoksutti, mutta loppujen lopuksi totesin, että aiheen ja sanaston ollessa niin hasardia kuin edellä mainitsin, oli vp ihan hyväkin juttu. Tulkkaukset ovat kaiken kaikkiaan menneet aika kivasti ja olen saanut itseluottamusta lisää. Ne asiat, jotka eivät ole menneet niinkuin otsikossa mainitsemassani paikassa, ovat liittyneet lähinnä muihin asioihin. Esimerkiksi matkojani siivittäneet ihan vain parit hassut U-käännökset ja nimeltämainitsemattoman tulkkauspaikan ihmiseritteiden tuoksut ovat tuoneet lisämaustetta harjoitteluun.

Tulen harjoittelun aikana olemaan monen eri tulkin mukana, monessa eri oppilaitoksessa ja myös ASTU-keikoilla. Ainakin tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä, että on monipuolisuutta. Kaikki tapaamani työntekijät ovat olleet tositosi mukavia ja vastaanottavaisia!

:) Janita

Tuumauksia parin päivän jälkeen

Nyt on kaksi harjoittelupäivää takana ja hyvältä näyttää. Ensimmäisenä päivänä olimme ohjaajani kanssa vain toimistolla. Sain perehdytyksen yritykseen ja sen toimintatapoihin, minkä lisäksi suunnittelimme aikataulujani. Siinä sivussa tuli juteltua niitä näitä ammatista yleensä, koulutuksesta ja vähän syväluotaavammin muun muassa ammattietiikasta. Oli mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksiaan esimerkiksi kansainvälisistä keikoista ja mielipiteitään ammattietiikasta.

Toisena päivänä päästiinkin itse asiaan: tulkkaamiseen. Tulkki, jonka mukana olin opiskelupaikassa, kysyi heti että haluanko myös tulkata. (Tai siis: "Haluathan myös tulkata?") Toki halusin, ja sitä sainkin tehdä. Opettajan luentoa tulkkasimme vuorotellen, heitin aina vuoron "sille oikealle tulkille" aina kun tuntui, että nyt menee liikaa kiville tai huomasin väsymyksen alkavan vaikuttaa tulkkeeseeni. Keskustelujen tulkkaamisen jaoimme niin, että toinen tulkkasi oppilaat (joiden muminaa aloin ymmärtää vasta viimeisen tunnin aikana) ja toinen opettajan. Yhden pidemmän tulkkausvuoroni aikana tulkki kirjoitti vihkooni palautetta tulkkauksestani, minkä lisäksi merkkasimme ylös sanoja, joille emme tienneet viittomaa.

Vaikeaa tässä päivässä oli oppilaiden epäselvän puheen lisäksi se, että paljon oli suoraan paperista lukemista. Esimerkiksi koekysymykset ja vastaukset opettaja luki suoraan paperista, minkä lisäksi hän luki erään melko pitkän artikkelin ääneen. Ehdimme onneksi lukea artikkelin melkein loppuun asti etukäteen, niin asia ei ollut kuultuna täysin uusi. Huomasin, että edelleenkin tulkatessa paikantamani asiat vaihtavat paikkaa. Ei sillä, ettenkö muistaisi niiden "oikeita" paikkoja, mutta huomaan usein kesken kaiken että jokin asia olisi helpompi syystä tai toisesta paikantaa johonkin toiseen paikkaan. Ei hyvä. Ja roolinvaihtoa pitäisi opetella rohkeammaksi, sillä säästäisi aikaa! Tästä tulkki antoi myös palautetta.

Kiva, että tulkki luotti minuun niin paljon, että antoi minun harjoitella. Juttelimme tästäkin, ja totesimme yksissä tuumin, että mokan tai paniikin iskiessä voin heittää vuoron hänelle tai hän voi ottaa sen minulta. Hänhän siinä on päävastuussa joka tapauksessa.

Oli antoisa päivä!

(Olen harjoittelemassa Sivupersoonalla.)

Kädet heilumaan!

Tämä blogi on tarkoitettu Helsingin HUMAKin kolmannen vuoden tulkkiopiskelijoiden harjoittelukokemusten jakamiseen. Kerro, kommentoi, kysy ja ihmettele - jaa ajatuksiasi.