Nyt on kaksi harjoittelupäivää takana ja hyvältä näyttää. Ensimmäisenä päivänä olimme ohjaajani kanssa vain toimistolla. Sain perehdytyksen yritykseen ja sen toimintatapoihin, minkä lisäksi suunnittelimme aikataulujani. Siinä sivussa tuli juteltua niitä näitä ammatista yleensä, koulutuksesta ja vähän syväluotaavammin muun muassa ammattietiikasta. Oli mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksiaan esimerkiksi kansainvälisistä keikoista ja mielipiteitään ammattietiikasta.
Toisena päivänä päästiinkin itse asiaan: tulkkaamiseen. Tulkki, jonka mukana olin opiskelupaikassa, kysyi heti että haluanko myös tulkata. (Tai siis: "Haluathan myös tulkata?") Toki halusin, ja sitä sainkin tehdä. Opettajan luentoa tulkkasimme vuorotellen, heitin aina vuoron "sille oikealle tulkille" aina kun tuntui, että nyt menee liikaa kiville tai huomasin väsymyksen alkavan vaikuttaa tulkkeeseeni. Keskustelujen tulkkaamisen jaoimme niin, että toinen tulkkasi oppilaat (joiden muminaa aloin ymmärtää vasta viimeisen tunnin aikana) ja toinen opettajan. Yhden pidemmän tulkkausvuoroni aikana tulkki kirjoitti vihkooni palautetta tulkkauksestani, minkä lisäksi merkkasimme ylös sanoja, joille emme tienneet viittomaa.
Vaikeaa tässä päivässä oli oppilaiden epäselvän puheen lisäksi se, että paljon oli suoraan paperista lukemista. Esimerkiksi koekysymykset ja vastaukset opettaja luki suoraan paperista, minkä lisäksi hän luki erään melko pitkän artikkelin ääneen. Ehdimme onneksi lukea artikkelin melkein loppuun asti etukäteen, niin asia ei ollut kuultuna täysin uusi. Huomasin, että edelleenkin tulkatessa paikantamani asiat vaihtavat paikkaa. Ei sillä, ettenkö muistaisi niiden "oikeita" paikkoja, mutta huomaan usein kesken kaiken että jokin asia olisi helpompi syystä tai toisesta paikantaa johonkin toiseen paikkaan. Ei hyvä. Ja roolinvaihtoa pitäisi opetella rohkeammaksi, sillä säästäisi aikaa! Tästä tulkki antoi myös palautetta.
Kiva, että tulkki luotti minuun niin paljon, että antoi minun harjoitella. Juttelimme tästäkin, ja totesimme yksissä tuumin, että mokan tai paniikin iskiessä voin heittää vuoron hänelle tai hän voi ottaa sen minulta. Hänhän siinä on päävastuussa joka tapauksessa.
Oli antoisa päivä!
(Olen harjoittelemassa Sivupersoonalla.)
Voijjee mä tähän kommentoin jo aiemmin, mutta nyt se on hävinny se kommentti. Ja siis, kommentoin sitä, etten osaa käyttää tätä blogia! MITEN mä pääsen kirjottaa muutaki ku kommentteja ??? :D Yhyy en tykkää olla näin käsi :/ Ja sit mua hävettää jos mä en vaan jostain syystä nää omaa kommenttiani ja muut näkee :P
VastaaPoistaAnyways, kommasin aiemmin myös sitä, että on kiva kun luotetaan ja annetaan harjoitella, mutta päävastuu on kuitenkin oikealla tulkilla. On myös kivaa, että kun heittää vuoron toiselle silleen "ei tästä tuu mitään", ni toinen saa sen vuoron otettua ja tilanne jatkuu luontevasti. AIna tää ei toteudu luokassa harjoitellessa, koska yeensä pari on ihan yhtä pihalla ku itsekin... ;)
Jee Suvi, kivalta kuulostaa :) Ei lainkaan pelottavan kuulosta. Mun harjoittelu alkaa huomenna, toivottavasti yhtä hyvissä merkeissä.
VastaaPoistaOlin Janita tulossa neuvomaan sua, mutta enpäs osaa itsekään lisätä tekstiä. En vaikka Elina mulle tänään näytti miten se tehdään. Tuolla yläpaneelissa pitäisi olla kohta "lisää teksti" tai "lisää uusi" tai jotain sellasta, mutta ei mulla ole siinä sellasta kohtaa :<
Suvi, miten onnistuit!? :D
Tuun kommentoimaan uudestaan, kun sain tän blogin toimimaan :) Eli minä ja Janita oltiin jostain syystä vain "lukijoita" ja muut oli "osallistujia". Menin uudestaan siihen sähköpostiin, jossa Elina lähetti kutsun. Klikkasin uudestaan sitä linkkiä (mielestäni ihan samoin kuin viimeksi) ja ta-daaaah, maagisesti blogi aukes mulle eri tavalla :)
VastaaPoistaNyt siellä yläpalkissa lukee "uusi teksti", ja voin kirjotella tänne. Ja siirryin myös tonne "osallistujat" listalle.